SUOMALAINEN SOSIAALITURVA ALASAJON KOHTEENA

Suomalainen sosiaaliturva on ollut 1980-luvulla maailman parhaiten ja edullisimmin toteutettu. Nyt sitä on ajettu alas. Tuntuu kuin asuisin hölmölässä, jossa virkamiehet elävät täysin pihalla inhimillisestä elämästä.

Sairaanhoidon leikkaukset näkyvät ylistressattuina hoitajina ja hoitojonot ovat kestämättömiä. Pitkäaikaissairaat kärsivät lisäksi Kela-korvausten leikkauksista. Kaikista eniten taloudellisesti kärsii aina pienituloinen sairastuessaan.

Kukaan ei voi itse valita syntyykö tänne terveenä vaiko sairaana tai rikkaana vaiko köyhänä.

Sairaanhoidon alasajo - tehokkuuteen perustuvan hoitajavajeen, digitalisaation ja medikalisaation aikakautena - tuo inhimillistä hätää sairaalle, hänen omaisilleen ja lähiympäristölleen.

Inhimillinen hätä, sairastuminen, avioero, konkurssi, työttömyys, kohtuullisetkin asuntovelatpienentyneisiin tuloihin nähden voivat suistaa terveenkin ihmisen yllättäviin tekoihin ja yleensä aina kärsii lähiympäristö avun tehottomuuden ja puutteen takia.

Perheenjäsenen työttömyys vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin negatiivisesti. Voimavaroja käytetään nyt työttömyyteen sopeutumiseen, eikä työttömyyden vähentämiseen, kuten järkevintä olisi. Samanaikaisesti nykyiset työntekijät painavat töitä urakalla ja ylitöitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Nuoret koulutetut työntekijät ovat työttömyyskortistossa ja voivat henkisesti pahoin ja syrjäytyvät, kun taas osa yli 55-vuotiaista sairaista uupuneista työntekijöistä on saanut useista hakemuksista huolimatta hylkäävän eläkepäätöksen täysin käsittämättömästä syystä, tämä on nurinkurista.

Ministerit sanovat, että valtion verotusta alennetaan. Se aiheuttaa sen, että kuntien valtionosuuksia taas leikataan. Ministerit sanovat myös, että kuntien on nostettava veroäyriään kattaakseen kulueränsä. Mitä veronalennus puhetta tämä tällainen oikein on, kierrätetään valtion progressiivinen vero köyhille kunnille ja kuntalaisille. Valtion ja kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen maksuja nostetaan: terveyskeskusmaksuja, sairaalamaksuja, lääkekustannuksia jne. Sitten ministerit vielä muka varoittelevat inflaatiosta tavallisia kansalaisia, kansalaisten ei saisi vaatia palkankorotuksia, ettei sosiaalietuuksia tarvitsisi korjata inflaatio korotuksilla, vaikka sosiaalietuudet laahaavat Suomessa jo jäljessä reaalitasosta eriarvoistavan sosiaalipolitiikan ja inflaation takia.

Ja ministerit vielä väittävät nyt, että sosiaalietuuksista on muka vara vielä leikata miljoonia ja antaa veronalennuksia rikkaille miljoonilla. Ei hyvää päivää, missä vallan sokaisemassa utopiassa meidän ministerimme elävätkään, kaukana kansalaisten arkitodellisuudesta.

 Maatalousyrittäjän ja pienyrittäjän työn arvostus

Jos maatalousyrittäjä tai pienyrittäjä ei arvosta omaa työtään, eikä saa pitää työllään tai tavarallaan kannattavaa hintaa, niin siitä seuraa kuin joukkolahtaus ja teurastus tai konkurssi ja useiden työpaikkojen menetys. Jos taas maatalousyrittäjä tai pienyrittäjä pitää tavarallaan sellaisen hinnan, millä pystyy elättämään perheensä ja työllistämään mahdollisimman monta työntekijää, niin häntä voi toki haukkua ahneeksi, tuntematta todella häntä.

Jos valtio perii nykyisin jopa 70 % tuotteen hinnasta piiloveroina, niin sittenkin tuotteen hinnasta tietenkin voi vieläkin syyttää, ketäs muutakaan kuin maatalousyrittäjää ja pienyrittäjää. Piiloverotus korottaa tuotteiden hintoja ja tuo valtion kassaan kaivattuja verotuloja. Mutta kun valtio sitten toisella kädellä alentaakin nyt hyvätuloisten tuloveroja, niin toisella kädellä valtion kuitenkin vielä haluaa ottaa, elikkä nyt valtio sitten huonontaakin julkisia palveluja ja leikkaa sosiaaliturvasta. Ei lainkaan hyvä yhtälö demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Meidän oman maamme kaikkien kansalaisten pahoinvointi ja huono-osaisuus vain lisääntyy.

 Naisten aliarvostus koko elinkaarella – myös ns mummoralli - poliittisia arvovalintoja yhteiskunnassa

Ennen vanhaan odotettiin joissakin perheissä mieluummin poikalasta kuin tyttöä, nimittäin vanhempien työn jatkajaksi ja vanhuuden turvaksi. Syytettiin jopa naisia, jotta naisissa on se vika, jos syntyy vain tyttölapsia perheeseen. Tytöt eivät saaneet käydä kouluja niin kuin pojat, koska heidän piti kotona huolehtia pienemmistä sisaruksista ja auttaa kotitöissä. Tuttava mummo sai käydä vain ekaluokan kansakoulua.

Naisten kotona tekemää työtä ei arvosteta edelleenkään yhteiskunnassa. Naiset tekevät kotona tärkeää hoivatyötä lastensa hoitajina ja vanhempiensa ja jopa puolisonsa omaishoitajina. Kotihoidontuki ja omaishoidontuki ei ole vieläkään riittävällä tasolla työn kuormittavuuteen nähden. Molempien tukien pitäisi myös kerryttää eläkettä tulevaisuudessa.

Naisvaltaisilla hoiva-aloillakin simputetaan naisia työyhteisöissä. Naisille kirjoitetaan hoiva-alalla lyhyitä työsopimuksia vastoin lakia. Sitten vielä määräaikaisia työsopimuksia katkaistaan naisilta lainvastaisesti, kun he ovat jäämässä äitiyslomalle, monet naiset eivät saa näin äitiyslomalta lainkaan palkkaa. Olen saanut kolme biologista lasta ja olin töissä sairaalassa, joka kerta määräyskirjani katkaistiin äitiyslomani alkaessa.

Eläkekertymä jää niillä naisilla heikommaksi kuin miehillä, jotka äidit hoitavat lapsiaan pidempään kotona ja joilla on vain lyhyitä työsopimuksia hoiva-alalla sekä osa-aikaisia työsopimuksia. Nämä naiset elikkä siis mummot saavat jopa alle 1000e eläkettä kuussa tänäkin päivänä armon vuonna 2025.

Nyt ajetaan sitten ns mummorallia. Naisten arvostus ja heidän työnsä arvostus on nollassa tässäkin asiassa yhteiskunnassamme. Vanhoja yhteiskunnan hyväksi työnsä tehneitä ja veronsa maksaneita ihmisiä kuskataan hyvinvointialueilla ympäri kyliä bensarallia holtittomasti. Omaiset eivät pääse hoitamaan vanhuksiaan kauas toiselle puolelle hyvinvointialuetta, jopa saattohoito on omaisilta näin estetty. – Järkyttävää.

 Luottoa – onko vai ei

Ennen vanhaan oli joskus tapana antaa suoraan kauppaliikkeissä luottoa tai sitten sitä ei annettu ennen vanhaankaan, riippui ihan kauppiaasta. Isäni oli jotain varhaisteini-iässä ja hänen pikkuveljensä melkein alle murrosikäinen, kun he menivät Oulun läänin Pihtiputaalle pöllisavottaan jollekin isolle metsäfirmalle.

Metsäfirman työnjohtaja ei antanut pojankoltiaisille kottia pöllisavotasta, niin kuin aikuisille tukkijätkille, mutta kun isällä ei ollut köyhän torpan poikana yhtään rahaa ostaa ruokaa itselleen eikä pikkuveljelleen ja nälkä ja vilu oli kova kasvavilla pojankoltiaisilla talvipakkasella vähissä vaatteissa.

Isäni meni lähikyläkauppaan ja pyysi saada velaksi ruokaa siihen asti, kun ensimmäinen tili tulee halkomotista. Kauppias ei suostunut ensin tähän, mutta kun isältä pääsi itku ajatuksesta, että he pikkuveljen kanssa kuolee nälkään vieraalla paikkakunnalla kaukana kotoa, niin kauppias heltyi ja lupasi, että ota ihan mitä itse haluat, saat vaikka mitä ottaa, ota nyt vaan ihan ilmaiseksi saat kaiken ottaa. Isä otti leipäpalan ja läskipalan velaksi, mutta kävi maksamassa ne heti ensitilistä.

Nyky-Suomessa kyllä erään sukulaiseni kauppaliike meni pohjoisessa konkurssiin, kun hän antoi maatalonisännille luottoa ruokaostoksiinkin, eivätkä nämä sitten rahapulassaan maksaneetkaan tätä ruokaluottoaan takaisin.

Huoltoaseman kassamyyjänä ollessani minulle hyväuskoiselle on annettu luottoani vastaan pantiksi kelloja, kännyköitä, sormuksia tms., sanoen että tulen takaisin heti kun saan pankista haettua rahaa ja maksan ja lunastan arvotavarani takaisin. Jälkeenpäin poliisin, ei siis sen velallisen ja maksuvelvollisen, tullessa paikalle onkin selvinnyt, että ne kaikki arvotavarat ovat olleet varastettuja.

Kaikki reaktiot:

9Merja Tarvainen, Sari Hannele Hyvärinen ja 7 muuta

1

Tykkää

Kommentti

Jaa

 Suojelusenkelit

Aiemmin minulla oli sellainen varmaan lapsuudesta mummon kertomuksista periytynyt kuvitelma, että meillä kaikilla on taivaassa suojelusenkeli, joka suojelee meitä vaaroilta ja kaikelta pahalta. Nyt aikuisena, kun avaa lehden tai nettiuutisikkunan alkaa tuntua, että ne suojelusenkelit ovat nekin ylikilpailutettuina, ylityöllistettyinä ja ylityökierteessä suojelutyössä tapahtuneiden hoitovirheidensä jälkeen työkyvyttömiä. - Tai mikä pahempaa suojelusenkelit ovat tainneet sittenkin jo ammoisina aikoina kuolla sukupuuttoon ilmastonmuutosten takia yhdessä dinosaurusten kanssa.

Onneksi meillä vielä on kuitenkin tässä kilpailuyhteiskunnassa, jossa julkisen sektorin valtion ja kuntien tukiverkot eivät verotulojen vähyyden ja ylikilpailuttamisen ja kustannustehokkuuden takia toimi, kolmas sektori ja kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt, jotka viime kädessä auttavat meitä äärimmäisessä hädässämme, ettei kukaan meistä jäisi heitteille ja ilman apua, hoivaa ja huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta.

Ilman vakituista toimeentuloakin olevia työtä vieroksuvia elämäntapataiteilijoitakin autetaan. Monet, monet elämäntapataiteilijat ja muutkin ihan vakavasti otettavat kuuluisatkin taiteilijat ovat eläneet ja edelleen elävät yksinäisinä pienituloisina erakkoina ilman valtion apurahoja tai taiteilijaeläkkeitä, vailla riittävää toimeentuloa apuraha-anomuksineen kerjäämisen ja almujen rajatuloilla. - Muistellaanpa vaikkapa maamme yhtä merkittävintä suomalaista kansalliskirjailijaa Aleksis Kiveä, joka kirjoitti mm pääteoksensa ”Seitsemän veljestä”. Hänkin eli köyhyydessä ja tuntemattomuudessa omana aikanaan ja kuoli veljensä hourupäisenä hoidokkina vain 38-vuotiaana.

Kaikki reaktiot:

8Selma Kuivaniemi, Eija Kankaanpää ja 6 muuta

Missä viipyy teräsmies...

Toinen mummoni synnytti lapsensa sodan vuosina 1934-1946, kaikki seitsemän veljestä jäivät eloon, vaikka joku pienen torpan ohikulkija voi sitä vieläkin ihmetellä ja päivitellä. Isänäitini jäi ison poikakatraan yksinhuoltajaksi vuonna 1945. Hän ei suinkaan saanut sotalesken osaa, ei.

Kuinka se on mahdollista, että yksinhuoltajaäiti selviää hengissä pienten lasten kanssa ilman, että olisi saanut sotalesken osaa ja kunnan tukea sotaleskille ja orvoille, ei ollut olemassa äitiyspäivärahaa, äitiysavustuspakkausta, lapsilisiä, kotihoidontukia, asumistukia, elatustukia eikä opintorahoja oli vain työtä, työtä ja työtä uupumukseen saakka.

Mummoni kesti aikansa, mutta äärimmäinen kurjuus ja ahdinko ja puute veivät veronsa ja hän uupui. Pojat joutuivat välillä sijoitetuiksi kuka minnekin, huutolaispoikia haukuttiin räkänokiksi, joista ei ikinä tule mitään. Haukku haavoittaa ja kovettaa sydämen, mutta kaikki seitsemän veljestä vannoivat, että heidän lapsillaan on oleva toisin, suomalaisella sisulla ja työnteolla tunteja laskematta heistä tuli hyviä veronmaksajia ja työllistäjiä yrittäjinä.

Kun minä menin Pyhäjärven lukioon vuonna 1976, niin opintotuki oli jo olemassa, mutta isä kielsi minua sitä köyhäinapuna hakemasta. Torpan huutolaispoikana talolliset olivat hänet haukkuneet köyhäinavun räkänokaksi, josta ei ikinä tule mitään. Kun mummoni oli saanut kunnan köyhäinapuna jauhopussin leipomista varten, niin kylän kateelliset rikkaat talolliset olivat sanoneet isälle, jotta sinun pitää isona maksaa ne kaikki jauhopussit takaisin kunnalle, niinpä isäni oli käynyt sanomassa kunnassa, että yhtään jauhopussia ei tartte enää antaa. Talollisten haukun ja kiusaamisen takia isäni kammoksui yhteiskunnan tukia.

Minun sukupolvellani on ollut toisin Suomessa, niin sellaista kurjuutta, puutetta, nälkää ja inhimillistä hätää emme voi edes käsittää olleen vanhemmillamme. Haluan, etteivät lapseni ja lapsenlapseni koskaan joudu kokemaan nälkää, niin kuin mummoni ja setäni ja elämään ainaisessa puutteessa. Haluan, että suomalaista sosiaaliturvaa ei romuteta moralistien säästöinnossa. Mummoni muisto pakottaa minut vaatimaan, että budjetin leikkaukset veronkevennysmaniassa eivät koskisi ahdingossa olevia lapsiperheitä. Opintovelkaiset ja asuntovelkaiset tai työttömät lapsiperheet ovat laskeneet selviytyvänsä työttömyyskorvauksen, lapsilisien ja kotihoidontuen avulla pahimman yli, nyt heidän tulevaisuutensa on vain musta aukko.

Suomen sosiaaliturvaa ei voi enää leikata, haluan etteivät lapsemme joudu sijaiskärsijöiksi aikuisten valtaapitävien ahneuden, kateuden ja ymmärtämättömyyden takia.

Olen varmasti itsekin saavutettujen etujen itsekäs ahnehtija, koska en halua mummoni kohtaloa, mutta millä oikeudella luottamustehtävissä olevat virkamiehemme lyövät jo lyötyjä ja moralisoivat kansalle. Eikö hallitus voisi ensin leikata virkamiesten omia ylisuuria kokouspalkkioitaan kaksoispalkkoja ja kaksoiseläkkeitä ja olla malliesimerkkinä kansalle. Onko eduskunta vain keskinäisen kehumisen kerho, missä viipyy uusi teräsmies vanhan anti-sankarimme Veikko Vennamon tilalle, joka huutaa "Rötösherrat kiikkiin.

 Niin valtiossa kuin perheissä säästäminen ei voi olla itsesarvo

Sellainen säästäminen, missä ensin ei tyydytetä perheen tarpeita tuhoaa perheen. Sama koskee valtiota, jos valtio ei tyydytä kansalaisten lakisääteisiä tarpeita tai yrittää kiertää niitä jopa lakeja muuttamalla, on demokraattisen hyvinvointivaltion olemassaolon tuhoamista.

Säästäminen sosiaaliturvan leikkauksilla ei voi olla itseisarvo. Valtion eriarvoistava sosiaalipolitiikka on vammaisten, vanhusten, työttömien ja lapsiperheiden kannalta kiusaamista ja syrjintää. Valtion sosiaaliturvaan suunnittelemat leikkaukset ja lakimuutokset tuovat lisää eriarvoisuutta kansalaisten kesken ja ovat jopa ikäsyrjintää vanhuksia ja vammaisia kohtaan.

KELA:n tukema lakisääteinen kuntoutus sitä tarvitseville työssäkäyville kansalaisille ja vammaisille henkilöille loppuu molemmille, kun täyttää 65-vuotta tai harkinnanvarainen olisi vielä 67-vuotiaaksi. Tämä on nurinkurista, sillä eihän se kuntoutuksen tarve kuitenkaan mihinkään häviä, vaan vain jopa kasvaa, kun ikääntyy ja vanhusten ja vammaisten pitäisi selvitä kotona mahdollisimman pitkään. Tällainen laki ei tue vanhusten, vammaisten ja sairaiden selviytymistä arjessa pitkään kotioloissa, kun he jäävät ilman kuntoutusta. Takuueläkkeestä ei ole varaa enää mennä itse yksityiselle kuntoutukseen, vaikka tarve olisikin huutava.

Toimeentuloerot ovat kasvaneet rajusti valtion leikatessa sosiaaliturvasta. Monet työttömät, lapsiperheet ja pieneläkeläiset elävät sekä taloudellisessa että psyykkisessä ahdingossa, kun tulot eivät kata menoja ja joutuu KELA:n luukulle paperisotaan, koska tulee vääriä hylkypäätöksiä.

Suomalaisten keskimääräinen kuukausieläke oli tasan 2100 euroa vuonna 2024. Kuitenkin suuri osa suomalaisista eläkeläisistä saa vähimmäiseläkkeen elikkä vain KELA:n takuueläkkeen 978,34 euroa kuukaudessa. Takuueläke tulee niille, joilla ei ole kertymää työeläkkeeseen. Yleensä nämä saajat ovat sellaisia naisia, jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona, eikä työuraa ole kertynyt riittävästi. Tai sitten jopa jo nuorena vakavasti sairastuneita, jotka eivät ole ehtineet edes työelämään.

Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisterin mukaan marras 2024 palkka- ja palkkiotulon mediaani oli 3289 euroa Suomessa. Kuilu alimmista tuloluokista ylimpiin tuloluokkiin on kasvanut viime vuosina reippaasti.

Tilastot keskimääräisine mediaanilukuineen eivät kerro koko totuutta kansalaisten toimeentulosta, vaan voivat johtaa jopa päättäjiä harhaan päätöksenteossa.

Kaikki reaktiot:

3Asta Haapanen, Marita Moi ja 1 muu