Mietteitäni Minna Canthin hengessä:

Olen asunut Kanttilan kupeessa, jossa kirjailija Minna Canth (19. 3. 1844 Tampere – 12. 5. 1897 Kuopio) aikoinaan eleli. Kerrotaan, että on paljolti Minna Canthin ansiota, että Suomi on naisille tasa-arvoisempi ja tasavertaisempi maa kuin hänen elinaikanaan ja suvaus ulottuu jo lähestulkoon kaikille eri työelämän aloille, vaikkapa ihan naispappeuteen astikin.

Samoin Suomen nykyisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka ja terveyspolitiikka ja vanhusten hyvä hoito on paljolti Minna Canthin ansiota, kuulemma. Siis eläköön Minna, Suomen ensimmäinen nainen, jolla on oma kansallinen liputuspäivä tasa-arvon päivänä 19.3. jo peräti vuodesta 2007 lähtien, ajatella.

Minun kansa- keski- ja lukiokouluaikanani ei Minna Canthia kouluissa juuri paljon luettu, nimeltä ehkä mainittiin, kuten myös mm. Johan Ludvig Runebergin runoteokset, F.E. Sillanpää, Pentti Haanpää sekä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, jota lukiossa luettiin ja referoitiin äidinkielen tunneilla ja jonka nyt hankin pysyvästi omaankin kirjahyllyyni Remulan torpan 7-veljeksen: isäni ja 6 setäni ja mummoni muiston takia.

Minna Canthin kerrotaan kirjoittaneen naisten ja pienten lasten äitien hädästä taloudellisen ahdingon kuristaessa otettaan ja mielenterveydenkin alkaessa järkkyä vähitellen. Joku kirjoitti, että Minna Canth olisi ammentanut näihin teksteihinsä myös henkilökohtaisia, eikä vain palvelijoidensa tai lähipiirissä näkemiensä naisten hädänalaisia kokemuksia.

Valitettavasti mielestäni Minna Canthin kuvaamat olot ja köyhäintalot ja vaivaistalot eivät ole Suomessa vain 1800-luvun yksinoikeutta ja etuoikeutta, vaan ne ovat ihan totista totta meidän 2000-vuosituhannellakin tässä niin nykyaikaisessa ylikilpailutetussa markkinataloudessamme.

Nykyiset julkiset hoivapalvelut ja niihin satsattavat sekä rahalliset eli ylikilpailutetut että työntekijäresurssit eli alimitoitetut, niin lapsille kuin nuorille ja aikuisille sekä ikäihmisille kuin myös vammaisille, kertovat päättäjien tahdosta ja heidän arvoistaan nyky-yhteiskunnassa.

Hoiva ja huolenpito pitäisi olla jokaisen elinikäinen oikeus, perustuslakiin kuuluva perusoikeus, mutta sitä se ei ole nyky-yhteiskunnassakaan kaikista tärkeistä ja yhteisesti sovituista tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lakipykälistäkään ja momenteistakaan huolimatta.

Ylikilpailutetun markkinatalousmaan lohkottu nihilismi, missä kukaan ei halua, että mikään kuluerä kuuluisi omalle momentille, ajaa meidät vielä tänäkin päivänä "köyhäintaloihin ja vaivaistaloihin". - Rahaa pitäisi vain tulla oven täydeltä joka tuutista, mutta mikään ei saisi maksaa mitään, eikä mitään mennä mihinkään kuluihin, ei lastemme ja nuortemme koulutukseen, kasvatukseen tai muuhunkaan hyvinvointiin, eikä varsinkaan mitä tulee lähimmäisen hoivaan, huolenpitoon ja auttamiseen.

Kaikki kunnat ja kaupungit kilpailevat keskenään joka momentilla, kuka on niiden ranging-listalla kustannustehokkain eli se suurin ja komein ja paras kunta, ja jolla on se kilpailukykyisin ja jolla on se alin veroäyri. Kukaan ei mittaa kuntalaisten kannalta tärkeiden palveluiden todellista paremmuutta ja laatua ja toimivuutta, eikä reagoi ennalta ehkäisevästi huostaanottotilastojen suuriin lukuihin, eikä köyhyysloukkujen pitkiin toimeentulotukijonoihin. Se, jos mikä olisi paljon olennaisempaa rangingia kunnille kaikkiin kuntalaisiin kohdistuvan syrjäytymisen ehkäisyn sekä itsemurhien ehkäisyn kannalta.

Ennalta ehkäisy kun tulee loppupeleissä halvemmaksi ja hyödyllisemmäksi koko yhteiskunnalle, vaikka se ei olekaan lakisääteisesti turvattu pakollinen menoerä kunnille, kuin mitä pakolliset ja lakisääteiset velvoitteet esim. huostaanotoista ja laitoshoidoista, jotka ovat mielestäni vain puutteita ja laiminlyöntejä ja virheitä korjaavaa kosmetiikkaa, kun paskat on jo housussa, eikä vaippoja ole enää varaa ostaa tarpeeksi.

Mikähän pienellä präntillä painettu poikkeuspykälä, jota en ole huomannut lukea, sallii tällaisen nykyisen lapsiperheiden, vanhusten ja vammaisten heitteillejätön ja kestämättömän taloudellisen ahdingon ilman riittävää toimeentuloturvaa tässä nykyisessä ylikilpailutetussa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Ikääntyminen kuuluu meidän jokaisen, ihan lähes kaikkien eläväisten ihmisten elinkaareen ennen kuolemaa ja ennen papin viimeistä aamenta meille vaivaisille maan matosille. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on elämisen laadun kannalta paras vaihtoehto, vaikkakaan se ei ole aina mahdollista hyvin tuettunakaan. Tällöin on turvattava myös riittävät julkisen sektorin järjestämät vanhusten sekä että myös vammaisten hoivapalvelut kaikissa eri laitoshoitomuodoissa.

Koska nyky-yhteiskunnassakaan ei, niin kuin ei Sinun aikanasikaan Minna, kuunnella niitä ihmisiä eli utopistisia toisinajattelijoita ja turhia haihattelijoita ja maailmanparantajia, jotka ovat erimieltä valtaapitävien poliitikkojen ja virkamiesten kanssa, niin kuule Minna Canth – minusta Sinulle olisi nytkin taas paljon töitä täällä koko koto Suomessa, eikä vain Kuopiossa.

Vielä olisi todella Sinullekin tilaustöitä ja konsulttitöitä tasa-arvoisen yhteiskunnan eteen, että jos nyt kuitenkin kuuntelisit tämän hartaan pyyntöni ja Sinäkin haudastasi nousisit ylös kuolleista, vaikka onkin kulunut jo enemmän kuin kolme päivää yllättävästä kuolemastasi. Aamen.

made by silja