Kun pääskynen lentää minun ohitseni varoittaen vaarasta,

se tuo samalla mieleeni viimeisen kesän maalla Kärsämäen Miilurannalla Oulun läänissä vanhempieni maatilalla.

Minä löysin pienen pesästä pudonneen tirpusen elikkä

räystäspääskyn poikasen, otin sen turvaan, ruokin ja hoidin sitä koko kesän. Kun sen siivet alkoivat vahvistua, minä aloin

opettamaan sitä lentoon ja eräänä päivänä se kohosi taivaan

korkeuksiin, minä katsoin samalla nöyränä ja ylpeänä sen

kaunista lentoa.

Suru syrämmessäni luulin, etten näkisi sitä enää, kun se liittyi toisiin pääskysiin, mutta viikon päästä se tuli tervehtimään minua ja vietti vielä hetken aikaa minun kanssani ennen kuin pääskysen oli aika nousta siivilleen ja lähteä etelään.

Seuraavana kesänä minä en ehtinyt nähdä pääskystäni,

koska oli minun vuoro nousta siivilleni ja lähteä

maailmantuuliin Sveitsiin asti oppimaan elämän aakkosia.

Pääskynen Titi 1978

& keinoemo Silja muisteloissani