Niin valtiossa kuin perheissä säästäminen ei voi olla itsesarvo

Sellainen säästäminen, missä ensin ei tyydytetä perheen tarpeita tuhoaa perheen. Sama koskee valtiota, jos valtio ei tyydytä kansalaisten lakisääteisiä tarpeita tai yrittää kiertää niitä jopa lakeja muuttamalla, on demokraattisen hyvinvointivaltion olemassaolon tuhoamista.

Säästäminen sosiaaliturvan leikkauksilla ei voi olla itseisarvo. Valtion eriarvoistava sosiaalipolitiikka on vammaisten, vanhusten, työttömien ja lapsiperheiden kannalta kiusaamista ja syrjintää. Valtion sosiaaliturvaan suunnittelemat leikkaukset ja lakimuutokset tuovat lisää eriarvoisuutta kansalaisten kesken ja ovat jopa ikäsyrjintää vanhuksia ja vammaisia kohtaan.

KELA:n tukema lakisääteinen kuntoutus sitä tarvitseville työssäkäyville kansalaisille ja vammaisille henkilöille loppuu molemmille, kun täyttää 65-vuotta tai harkinnanvarainen olisi vielä 67-vuotiaaksi. Tämä on nurinkurista, sillä eihän se kuntoutuksen tarve kuitenkaan mihinkään häviä, vaan vain jopa kasvaa, kun ikääntyy ja vanhusten ja vammaisten pitäisi selvitä kotona mahdollisimman pitkään. Tällainen laki ei tue vanhusten, vammaisten ja sairaiden selviytymistä arjessa pitkään kotioloissa, kun he jäävät ilman kuntoutusta. Takuueläkkeestä ei ole varaa enää mennä itse yksityiselle kuntoutukseen, vaikka tarve olisikin huutava.

Toimeentuloerot ovat kasvaneet rajusti valtion leikatessa sosiaaliturvasta. Monet työttömät, lapsiperheet ja pieneläkeläiset elävät sekä taloudellisessa että psyykkisessä ahdingossa, kun tulot eivät kata menoja ja joutuu KELA:n luukulle paperisotaan, koska tulee vääriä hylkypäätöksiä.

Suomalaisten keskimääräinen kuukausieläke oli tasan 2100 euroa vuonna 2024. Kuitenkin suuri osa suomalaisista eläkeläisistä saa vähimmäiseläkkeen elikkä vain KELA:n takuueläkkeen 978,34 euroa kuukaudessa. Takuueläke tulee niille, joilla ei ole kertymää työeläkkeeseen. Yleensä nämä saajat ovat sellaisia naisia, jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona, eikä työuraa ole kertynyt riittävästi. Tai sitten jopa jo nuorena vakavasti sairastuneita, jotka eivät ole ehtineet edes työelämään.

Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisterin mukaan marras 2024 palkka- ja palkkiotulon mediaani oli 3289 euroa Suomessa. Kuilu alimmista tuloluokista ylimpiin tuloluokkiin on kasvanut viime vuosina reippaasti.

Tilastot keskimääräisine mediaanilukuineen eivät kerro koko totuutta kansalaisten toimeentulosta, vaan voivat johtaa jopa päättäjiä harhaan päätöksenteossa.

Kaikki reaktiot:

3Asta Haapanen, Marita Moi ja 1 muu

 Rakkaustarina kera kalan

Minä Pohojanmaan rannoilla ja joilla syntynyt ja kasvanut ja mato-ongella ollut Laiturin plikkalapsi olin ”kalastelemassa” miestä itselleni marraskuisena Pyhäinpäivänä ja heitin ”verkot vesille” yömyöhään Kuopion ravintola Kummisetässä, ravintolassa vaikka en ole mikään kännikala - jäinkin sitten itse pahemman kerran Kallaveden kalamiehen koukkuun.

Taustalla tanssiessamme Kummisetässä soi Juicen Musta Aurinko Nousee-kappale: ”Riisu yltäni Tähtivyö. Viivy viikkoon seuraavaan…” Minulla oli mustan kotelomekon kanssa tähtivyö, jonka riisuit iltamme päätteeksi...

Aamulla, kun laitoit meille ensimmäistä yhteistä aamupalaamme, kuulin radiostasi Juha Tapion En mitään, en ketään-rakkauslaulun: ”Laiturilla laivaa odottaa, Ajatella hyvä voittaa, Tai sängyn päädyn hellää narinaa. Mutten mitään, en ketään, Enemmän kuin Sua...” – siitäpä se tämä rakkaustarina kera kalan sai sitten alkunsa. Enpä tiedä kumpi pyydysti kumman koukkuunsa, vai pitiköhän toisen käyttää pitkää siimaa, mutta taisimme olla molemmat lopulta myytyjä sillä kertaa, kun meidän silmien katse tanssilattialla oli kohdannut. Kallaveden kalasteleva poikamies oli nyt saanut naispuolisen kalakaverin soutajaksi veneeseensä.

Talvikalalle pääsin yhdessä Kallaveden kalamiehen kanssa Peräniemen Kasinon kupeeseen. Ensin kairalla ja tuuralla reikää jäähän, reikälapiolla jää hyyhmä pois avannosta ja sitten katiskat Kallaveteen matikoita pyytämään tammimyräkkään.  Katiskoista saalista hakiessa katiskakoukulla kiinni pyydyksistä ja sielläpä kala-apaja: särki kävisi hyvin suolakalaksi - niin kuin ennen vanhaan lapsuudessani Pohojanmaalla papan Parkkimanjärvestä saadut särjet laitettiin ruuaksi voipottujen kera, hauesta jauhetaan ja paistetaan makoisat kalapullat, made sopaksi keitetään kermavoipottujen kera kalakeittoon, ahven paistetaan, mutta se iso siika, se harvinainen arvovonkale – savusiiaksi ruokapöytään taiotaan. Olin sitä minäkin päälläni kertaalleen siellä avannossa, kun reikälapio putosi jäihin ja sitä sieltä katiskakoukulla pois ongin – lähes avantouinti tulikin melkein suoritettua...

Talvipilkilläkin myös toki käytiin yhdessä ja siitä minulla on punainen muisto nenänpäässäni, kun jääkaira kopsahti vahingossa nenääni huolimattomuuttani. Myös kesälläkin käytiin yhdessä pilkkimässä veneestä käsin, eikä vain uisteltu kuhaa. Kesälläkin tasuri pilkillä nousi hyvin isoa ahventa ja kuhaa sekä myös jigillä pilkkien saalista saatiin. Nyt kun meillä on tuo kaikuluotainkin ostettuna, niin sillä näkee hyvin kalaparvien liikkeet järven syvyyksissä ja näkee kun kala nappasee kiinni pilkistä naps vain ja pääsee kelaamaan saaliin ylös. Ja tuo uusi sähkökäyttöinen komposiitti jääkaira helpottaa reiän tekemistä paksuunkin jäähän. Kalakaverini motto: Kalastustarvikkeita ei ole koskaan liikaa, eikä niissä ole raha ikinä hukassa.

Helmikuussa Kallaveden kalakaveri oli Kanariansaarilla uistelemassa miesten kesken ja minä jäinkin sitten yksin Kallaveden rannalle ruikuttamaan kuin yksinäinen uistin ilman vapaa, silmät punaisena kuin särjellä, kun rakkautta ei ole pilattu järjellä.

Maaliskuussa me yhdessä oltiin Kallavedellä ahvenpilkillä - patakukko ei parempaa olla voisi kuin ahvenista uunissa isossa padassa muhitettu: noin reilut 600 g pieniä ahvenia, 300 g possunkylkeä, 300 g karjalanpaistia ja suolat sekaan ja nokare oikeata voita ja sitten noin kuusi tuntia kattilankansi päällä 200C ->150C astetta uunissa, että ahvenen ruodotkin pehmenevät ja siinä on meillä patakukko parhaimmillaan.

Huhtikuussa Kallaveden kalakaveri oli korpijärvillä Hossassa pilkillä työkavereidensa kanssa miesten kesken kalastamassa niitä isoja möykkyjä elikkä kunnon körmyselkä ahvenia ja minä yksin taasen Kuopiossa kalakaveriani ikkunassa odotin, yksin pakkasessa kylmässä Savossa kuin yksi pilkkitoukkapurkki jääkaapissa.

Kesäkalalla Kallavedellä Pöyrynlahdessa uistelimme kuhaa yömyöhään, ja nam ja maiskis miten hyvää se itse uisteltu kuha olikaan tuoreeltaan paistettuna, kielen vie mennessään, uskotkos Sinä.

Monta kertaa Kallaveden saaristossa luonnon helmassa myös söimme nuotiolla eväät, kun kävimme uistelemassa kuhaa tai kesäkatiskoja kokemassa ahventa kalakukkoon saaliinamme. Internetistä löysin hyvän savolaisen kalakukko ohjeen, jonka mukaan kalakaverini itse leipoo lihaisan ahvenkukon.

Juhannuksena Ahti soi antejaan Kaavin Iso Lylyjärvellä, kun järviuistimeeni tarttui iso vonkale, jota piti väsyttää vapa mutkalla tovi jos toinenkin... Kallaveden kalamies toimi haavimiehenä ja niin saatiin se hauenvonkale veneeseen:103 cm ja 6200 g painoi tämä minun kalansaalis, eikä mikään kalavale laisinkaan. Sen ison hauen kalansilmien katse oli minusta niin anova, kun se tuijotti veneen pohjalla minua, jotta olisin halunnut laskea sen suursaaliini vapaaksi. Somessa minulla on profiilikuvana tuon hauen punnituskuva vanhanaikaisella puntarilla, kun digivaaka oli jäänyt kotiin. Kalakaverillani muuten on somekuvana Hossan ahvensaaliskuva. Lylyjärvessä asusti kivenkolossa albinorapu, jonka nimesin Sebastianiksi, kun uittelin siellä turvallisesti laiturilta varpaitani, sitten kun se jättihauki oli sieltä Lylystä pois poikkeen ongittu.

Syksymmällä heitimme verkkomme vesille ja saimme saaliiksemme viittä eri sorttia kalaa: lahna pääsi takaisin vesille, made koki syksyllä myös saman kohtalon, hauki meni paistinpannulle, isoa ahventa myös fileinä paisteltiin ja se kuhafile se vasta herkkua oli ruisjauhoilla leivitettynä ja paistettuna ja opimme, että on se kyllä tuo kuhafile todella hyvää myös leppälastuilla savustettuna.

Muikkua emme ensimmäisenä syksynämme pyytäneet, eikä saatu, vaikka lokit niitä siinä vieressä meitä kohti kierrellen ja kaarrellen vonkasivat. Isävainaani lahjoitti vielä eläessään meille vanhat muikkuverkkonsa, joilla hän oli kalastanut muikkuja siellä Pohjanmaalla asuessamme tuolta Pyhännän Iso Lamujärvestä. Me laitoimme myös kalakaverini kanssa sitten myöhempinä vuosina muikkuverkot veteen ja saimme ihan kunnon saaliita hopeakylkeä. Muikunmäti oli kyllä todella hyvää ruisnapposten päälle laitettuna ja vielä lohitahnan kera. Kuopiossa on kyllä niin maanmainio muikkuravintola Sampo, sen muikut vievät kerta kaikkiaan kielen mennessään, itse ei saa niin hyviä makoisia muikkuja millään paistettua, vaikka kuinka yrittäisi, niissä täytyy varmaankin olla joku salainen ainesosa ravintola Sampon kokilla.

Ennen syysjäitä olimme vielä Kuopion Iso-Valkeisella lohia uistelemassa rannalta taikinalla ja parhaalla kerralla onkeen tarttuikin ihan useampi istutettu arvolohi. Niitä olikin sitten makeaa savustaa Iso-Valkeisen Kalavale laavulla – savustuspönttö kävikin kuumana ja lohi loimusi nuotiolla.

Nyt sitten minäkin olen päässyt sinne Suomussalmelle Hossan kansallispuiston kala-apajille yhdessä kalakaverini kanssa. Hossan lumo kirkkaine puhtaine kalavesineen houkuttaa kalamiehiä ympäri Suomen niemeä sinne kerta toisensa jälkeen, niin se houkuttaa ja koukuttaa myös Kallaveden kalamiestä. Nytkin on taasen varaus vetämässä Karhunkainalon paritaloon.

Olemme majoittuneet kesäisin Hossassa Iso-Valkeaisen rannalla sähköttömissä erämaakämpissä ilman mukavuuksia ja talvisin Öllörin rannalla Karhunkainalon sähköistetyissä paritaloissa kaikilla mukavuuksilla, pyykinpesukone vain puuttuu. Hossan luontokeskuksella on makoisat lounaat kalamiehille ja kalanaisillekin tarjolla, jos haluaa välillä ulkoruokintaan, eikä aina syödä omia kalasapuskoita kämpillä.

Luontokeskuksesta lähtee myös hyviä retkipolkuja ympäristöön, joita voi hyödyntää joko jalan tai vaikkapa läskipyörillä, jos kalastukselta ehtisi. Ja miten ihanaa onkaan pulahtaa kuumana kesäiltana Iso-Valkeaisen kirkkaaseen järviveteen uimaan kalojen sekaan erämaamökin laiturilta puusaunan lomassa. Iso-Valkeaiselta pääsee kesällä Muikkupuron kautta Keski-Valkeaiselle uittamalla veneensä puroa pitkin narraamaan mato-ongella niitä isoja kunnon körmyniskaisia selkäeväisiä ahvenia, pihditkin saa olla mukana kalareissulla, kun niitä irrottelee koukusta, ettei naskali hampaat ja selkäevä pistele kättä verille. Huosilammen esteettömältä laiturilta tai Keihäslammesta voi onkia istutettuja kirjolohia paistettaviksi tai savustettaviksi. Muikkupuron laavulla voi vaikkapa paistaa makkarat retkinuotiolla, jos kalaonni ei sattuisi suosimaan pohjoista eräkävijää.

Loruperinne säilyy Kallaveden kalamiehen rinnalla: ”veetään nuottaa, saadaan kallaa,kissalle kiisket, koiralle kuoreet... kups kalat konttiin” - ja saan loruleikkiä leikkiessä rutistaa syliini sekä pienet lapsenlapset että tämän kalakaverini. Ei tarvittu mertaa, kun niin monta kertaa saimme Kallavedestä niin makoisat kalasaaliit yhteiset, eikä minun tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, niin silti sain saaliikseni molemmat sekä kalan että rakkaan kalamieheni, vaikka en ole mikään lumoava merenneitonen – onneksi en ole kala-allerginen.

Gastronomiaa: hemmottelit minua ja söimme ravintola Isä Camillossa: alkuun valkosipuli-etanapannu ja päämenuksi blinit siian ja lohen mädillä - monenlaista kalaista makeaa mahan täydeltä. Puijon tornissa myös kävimme herkuttelemassa kala-annoksia ja katselemassa sieltä ylhäältä näköalatornista yhteisiä kalastusmaisemiamme – kalaisa Kallavesi lumoaa sieltä ylhäältäkin Puijolta katsoen kauniine metsäisine suomalaisine saarimaisemineen.

Sitten ei tarvitse ihmetellä, miksi ei riitä riimitellä Pohojanmaan plikalla ja miksi minä olen niin kuin onkimato koukussa, enkä ole lainkaan kuin lahna, vaan käyn niin kuumana Kallaveden kalamieheeni jotta - voiko tämä tarina ollakaan totta. Pohojalaasen syrämeni on vienyt kalamies Savonmaan kauniine kaislarantoineen ja Kallavesi kalavesineen - Minun Kallaveden kalakaverini – minä rakastan Sinua – Rakkaudella Puijon tornissa armon vuonna 2025.

Esittelyni

Olen syntynyt Pohjois-Pohojanmaalla Kärsämäen Nurmesperällä toukokuussa 1960 ja asunut sitten Kärsämäen Miilurannalla 19-vuotiaaksi asti maitokarjatilalla. Ensimmäinen palkkatyöni olikin maatalouslomittaja.

Äitini kertoili, että olen runoillut pienen ikäni ja häntä harmittaa, kun ei ole ehtinyt edes Kalevan laitaan kirjoittaa ylös runoilujani. Olen jopa runoillut kastemadollekkin, jonka olin pelastanut sateiselta pottupellolta.

Kevät 1979 vain muutama kuukausi ennen yo-kirjoituksia Pyhäjärven Ol. lukiossa äidinkielen opettajani sanoi minulle, että Sinä Silja et pääse ylioppilaaksi, kun Sinä et osaa tuota kaunoa eli kaunokirjoitusta! - Mutta minäpä pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi, vaikka en osannut kaunoa ja kirjoitin peräti 4 laudaturia kaikista päivälukiossa lukemistani kielistä eli saksa, englanti, ruotsi ja vieläpä se äidinkielikin laudatur aiheesta: "Koneet tekevät työn, helpottuuko elämä" - sillä minun tikkukirjain tekstauksellani ihan iliman kaunoa. (Tosin pitkä matematiikka olikin vaan abrobatur, liekö ollut jakkara väärinpäin lukiossa laskiessa...) Olen lukenut ja kirjoittanut lisäksi venäjän Kallaveden/Kuopion aikuislukiosta 2004, mutta koska en ole käyttänyt kieltä olen unohtanut sen lähes kokonaan, harmi.

Lähdin ylioppilaskirjoitusten jälkeen 4H-kerhon kautta IFYE-maatalousvaihto-oppilaaksi (IFYE=International Farm Youth Exchange) Sveitsiin saksankieliselle alueelle kesäksi ja tulin sieltä sitten suoraan Savoon Kuopioon uudelle kotipaikkakunnalleni. Kävin ensin Kuopion Kauppaoppilaitoksen ja valmistuin sieltä laskentalinjan yo-merkonomiksi kiitettävin arvosanoin (huom. myös kauppamatematiikka 10 vrt. lukio) ja sen jälkeen menin Kuopion Sairaanhoito-oppilaitokseen ja valmistuin sieltä lastenhoitajaksi.

Tutustu runoteoksiini:

Ei miehesi kehuista kulu - parisuhteeseen naisellista erotiikkaa

Kehu rakkaintasi

Laiturina elettyä

Lapsellinen

Oma uskontoni

Riistetty lapsuus – me too

Naivistiset naiskohtalot -romaani

 Kakkupiirin karkkilaatikko ja jauhosäkki - sortovuosi 2025

Hallituksen kateellinen hyväosaisten ahne kakkupiiri jakaa karkkilaatikosta hyväveli verkostoissaan karkkia vain keskenään, mutta ei halua jakaa vähäosaisille yhtään karamellia vahingossakaan.

2025 vähäosaisilta leikattu toimeentulotuki, työttömiltä leikattu työttömyysturva, lapsiperheiltä leikattu lapsikorotus, vammaisilta leikattu vammaistuki, ruoka-apuun ei panosteta. - Veroaleja on nyt vara antaa hyväosaisille, kun vähäosaisilta on leikattu. Valtion budjetti pysyy näin tasapainossa.

1940-50-luvulla köyhä isoäitini oli saanut jauhosäkin kunnalta ruoka-avuksi isolle poikakatraalle. Kateelliset ahneet talolliset olivat ivanneet, pilkanneet ja kiusanneet isää, että hän joutuu isona maksamaan kaikki jauhosäkit takaisin kunnalle. Kiusaamisen takia isäni kävi kunnassa kieltämässä tämän ruoka-avun.Paljon myöhemmin tuon kateellisten talollisten kiusaamisen takia, minä en edes saanut hakea opintotukea, kun isäni piti sitä nöyryyttävänä köyhäinapuna, niin traumaattinen tuo talollisten pilkka isästä oli ollut.

En olisi uskonut armon vuonna 2025, että me palaamme ajassa taaksepäin kateuden ja ahneuden kautta kanssaihmisten sortoon, kiusaamiseen ja syrjimiseen itsenäisessä hyvinvointivaltiossa - isänmaassani Suomessa ihan demokraattisen tasavaltaisen hallituksemme taholta järjettömällä saksileikkurilla.

Kukaan vähäosainen ei ole työtön eikä sairas tahallaan, lapsiperheiden on voitava luottaa huomiseen. Hyväosaisten kateus tulonsiirtoja kohtaan se se vasta sairasta onkin. Tulonsiirrot takaavat vähäosaistenkin ostovoiman ja yritykset voivat luottaa kulutukseen ja näin saadaan talouskasvua aikaan ja verotuloja. Ja mikä myös tärkeää tulevan työvoiman kannalta, niin nuoret uskaltavat perustaa lapsiperheen, kun nuoria tuetaan tulonsiirroilla oikea-aikaisesti riittävästi jo opiskeluaikana. Kaikilla opiskelijoilla kun ei ole pappa betalar valttikorttia.

 Runoni vuodelta 2010 - my poem - my father is heaven

- my father is heaven - my mother is earth - my brothers, sisters and children are all you felow humanbeings - my hearth is experiment - my soul is wind - my hands have magic - my mouth wakes you up - my words come in mikrowaves from space planet where the little prince is with the alpenrose - I pray you to help & love & courage each other in the planet earth before it is too late - - my teary sad and lonely green eyes look and see deep so deep inside your hearth and soul -

- MY MIND - JOOSEF-ALTAR WELL-SPRING IN SCHWIZERLAND MONESTRY KAPPEL AM ALBIS: MY FARE TRADE ROSE - HELP & LOVE & COURAGE - ALL EQUAL IN THE WORLD IN GREEN GRACELAND - PROMISED LAND FINLAND - THE NORTH STAR

Kaarisilta-runo -Aale Tynni

Pikkusisareni Soilin hautajaisissa 1994, en pystynyt lukemaan Aale Tynnin Kaarisilta runoa kyyneleiltäni, Soili oli kirjoittanut runon raamattunsa taakaosaan, vaikka runon lopussa kyllä luki: "ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

https://peda.net/p/anu.salow%40posio.fi/runoja/rk1/kat

 Kun pääskynen lentää minun ohitseni varoittaen vaarasta,

se tuo samalla mieleeni viimeisen kesän maalla Kärsämäen Miilurannalla Oulun läänissä vanhempieni maatilalla.

Minä löysin pienen pesästä pudonneen tirpusen elikkä

räystäspääskyn poikasen, otin sen turvaan, ruokin ja hoidin sitä koko kesän. Kun sen siivet alkoivat vahvistua, minä aloin

opettamaan sitä lentoon ja eräänä päivänä se kohosi taivaan

korkeuksiin, minä katsoin samalla nöyränä ja ylpeänä sen

kaunista lentoa.

Suru syrämmessäni luulin, etten näkisi sitä enää, kun se liittyi toisiin pääskysiin, mutta viikon päästä se tuli tervehtimään minua ja vietti vielä hetken aikaa minun kanssani ennen kuin pääskysen oli aika nousta siivilleen ja lähteä etelään.

Seuraavana kesänä minä en ehtinyt nähdä pääskystäni,

koska oli minun vuoro nousta siivilleni ja lähteä

maailmantuuliin Sveitsiin asti oppimaan elämän aakkosia.

Pääskynen Titi 1978

& keinoemo Silja muisteloissani