Pojan kaunovihossa

t-kirjaimet

kuin myrskyn runtelemat puhelinpylväät,

poikkiviivat vinksallaan, irti.

Kädestä pitäen yritän näyttää.

-Ei sillä ole niin väliä!

hän sanoo huitaisten pientä kättään.

Onko sillä niin väliä?

Tiedän hänen kiipeävän tottuneesti

traktorin ohjaamoon,

tekevän miesten töitä.

Puukko luontuu hänen

kahdeksanvuotiaan maailmansa rakentamiseen

paremmin kuin kynä.

Minä ja minun t-viivani!

Runo Helmi Saarisalo

Helminauhaa 2.painos 2003

(Helmiltä Siljalle 9.2.2010)

Kevät 1979 vain muutama kuukausi ennen yo-kirjoituksia Pyhäjärven Ol. lukiossa äidinkielen opettajani sanoi minulle, että Sinä Silja et pääse ylioppilaaksi, kun Sinä et osaa tuota kaunoa eli kaunokirjoitusta! - Mutta minäpä pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi, vaikka en osannut kaunoa ja kirjoitin peräti 4 Laudaturia kaikista päivälukiossa lukemistani kielistä eli saksa, englanti, ruotsi ja vieläpä se äidinkielikin Laudatur aiheesta: "Koneet tekevät työn helpottuuko elämä" - sillä minun tikkukirjain tekstauksellani ihan iliman kaunoa. (Tosin pitkä matematiikka olikin vaan abrobatur, liekö ollut jakkara väärinpäin...)